Kemiallisen viljavuuden kannalta rypsi vaatii viljoja huomattavasti enemmän kaliumia, magnesiumia, rikkiä ja booria. Vaikka sadon mukana poistuva ravinnemäärä on pieni, kasvien tarve voi olla merkittävä.

Esimerkiksi syysrypsi tarvitsee kaliumia jo syksyllä noin 80 kg/ha ja yhteensä noin 300 kg/ha. Sadon mukana määrästä poistuu vain alle kymmenesosa. Loput jäävät seuraavien kasvien käyttöön, jos maaperässä on pidätyskykyä ravinteiden huuhtoutumisen estämiseksi.Samoin magnesiumia poistuu sadon myötä vain vähän, mutta sitä tarvitaan etenkin keväällä lehvästön uudelleenrakentamiseen huomattavia määriä.

Kasvien saatavilla olevien ravinteiden määrää kuvataan kationinvaihtokyvyllä. Positiivisesti varautuneet ravinneionit (mm. Ca, Mg, K, Na ja N) pidättyvät löyhästi saven ja orgaanisen aineen negatiivisille pinnoille. Pintojen määrä määrittää, paljonko ravinteita mahtuu maahan. Jos yhtä ainetta on liikaa, muita ei mahdu tarpeeksi.

Kevätrypsimaan (Ahonperä) maa-analyysin perusteella kyseessä on ravinteikas runsasmultainen hiuesavi HeS. Pääravinteita on seuraavasti: Ca 3600 mg/l, Mg 830 mg/l, K 200 mg/l ja lohkon pH on 6,3.

Kalsiumin ja magnesiumin suhteen lohko on suomalaisessa viljavuusluokassa korkea, kaliumin suhteen tyydyttävä. Miltä lohko näyttää kationitasapainon suhteen?

Lohkon laskennallinen kationinvaihtokyky (KVK) on 30 meq/100 g, joten kyseessä on aidosti raskas maa, jossa savesta ja multavuutta on runsaasti. Tässä tilanteessa pitoisuudeltaan korkea kalsium riittää täyttämään ainoastaan 60% kationinvaihtopaikoista (tavoitetaso 68%). Korkea magnesiumin pitoisuus varaa 23% paikoista (tavoite 12%). Vaikka kaliumin taso on tyydyttävä, sitä on kationitasapainon kannalta puolet liian vähän 2 % (tavoite 4 %).

Ongelmallisinta tässä lohkossa on liian korkea magnesiumin osuus. Nyrkkisääntönä, jos magnesiumin osuus on yli 20% maaperä on yleensä huonosti muokkautuva ja tahmea. Mururakennetta ei tahdo muodostua, jolloin juuriston kasvu heikkenee ja maan pinta liettyy helposti. Heikentynyt mururakenne heikentää myös kaliumin muuttumista liukoiseksi (savimaalla sitä on varastossa tonnikaupalla).

Mitä lohkolle sitten pitäisi tehdä? Kalkita. Vaikka kalsiumin pitoisuus on korkea, lisäkalkitus syrjäyttää magnesiumia kationinvaihtopinnoilta ja parantaa mururakennetta. Tässä tapauksessa noin 1000 kg/ha kalsiumia on riittävä määrä. Tämän määrän saa esimerkiksi lisäämällä 3 t/ha kalsiittikalkkia. Magnesiumin osuuden laskiessa myös kaliumin saatavuuden pitäisi parantua. Seuraava viljavuusanalyysi kertoo tilanteen.

Teksti ja kuvat Tuomas Mattila