Ideaalinen rypsimaa on myös fysikaalisesti haastava. Rypsi on paalujuurinen, pienisiemeninen kasvi, joka ei kestä kuorettumista eikä maaperän tiivistymistä. Kylvöalusta pitäisi saada muokattua hienoksi, mutta maaperä ei saisi liettyä. Etenkin syysrypsillä pellon pinnanmuotojen pitäisi olla sellaisia, että lätäköitä ei pääse muodostumaan. Toisaalta vesi on tärkeimpiä kasvutekijöitä, joten pinnanmuodot eivät saisi vuotaa vettä liian nopeasti.

Laserkeilausaineisto tarjoaa mahdollisuuden tutkia lohkon vesitaloutta ja keksiä keinoja vesitalouden korjaamiseksi. Esimerkiksi tässä seurattu rypsilohko on kahden mäen välissä, tien vieressä ja hyvin tasaisella alangolla. Vedestä tuskin on puutetta, mutta märkyydestä voi olla haittaa. (Tämä alava sijainti selittää muuten myös erittäin raskaan maalajin. Savi ei pysy rinteillä.) Ensimmäisessä kuvassa korkeuskäyrät on piirretty metrin välein. Tällä tarkkuudella pelto on tasainen ja samalla korkeudella naapuripeltojen kanssa. Salaojitus tulee olemaan haastavaa ja tien reunaoja sekä lohkon lounaisrinteen mäki tuovat ylimääräistä vettä lohkolle. 

Tarkemmassa laserkeilauskartassa korkeuskäyrät ovat nyt 10 cm välein ja lohko ei enää näytä tasaiselta. Pellolla on selvästi nähtävissä painanteita, jotka ovat kohtisuoraan koillisreunan tietä kohden. Painanteet eivät näytä jatkuvan reunaojiin asti, mikä merkitsee sitä, että painanteet tyhjenevät ainoastaan salaojien kautta imeytymällä. Raskaalla maalajilla ja alhaisilla kaadoilla tyhjeneminen on hidasta. Pelto olisi syytä muotoilla kuperaksi esimerkiksi kuviokynnöllä tai takalanalla. Ajan kuluessa myös muokkaussuunnan kääntö ja ajaminen raskailla, hinattavilla kultivaattoreilla ja äkeillä tasaa pellon. 

Tässä tapauksessa pienellä maansiirrolla saataisiin koko pelto tasaisemmin kuivuvaksi ja vesitaloutta parannettua. 

Teksti ja kuvat Tuomas Mattila