header

Leipien leipomisen ihmeellinen maailma

Erkki BockermanErkki Böckerman on nelikymppinen turkulainen koti-isä, joka on hurahtanut leipien leipomiseen ja italialaiseen ruokaan. Hän pitää kahta ruoka- ja leivonta-aiheista blogia.

”On aina ilo avata Virginon rypsiöljypullo, koska sieltä leijailee todella miellyttävä aromi. Se saa myös leipätaikinan tuoksumaan todella hyvältä”, Erkki sanoo.

”Kiinnostukseni ruuanlaittoa kohtaan alkoi joskus teini-iässä. Meillä tapahtui kotona 90-luvun alussa jonkinlainen murros kotiruuassa, ruokavalikoima muuttui monipuolisemmaksi ja ruokiin alkoi äitini ansiosta ilmestyä useammin siihen asti vähän tuntemattomampia makuja ja raaka-aineita. Olen joskus miettinyt mistä tämä mahtoi johtua, oliko äitini kyllästynyt tekemään samoja ruokia, avartuiko makumaailma kenties tuohon aikaan Suomessa yleisemmin vai tulivatko vähemmän tunnetut raaka-aineet kauppojen hyllyihin”, Erkki pohtii.

Hän arvostaa hyvää ruokaa ja siksi pyrkii myös tekemään sitä itse. ”Taidan olla hiukan analyyttinen luonne, joten minulla on analyyttinen ote ruuanlaittoonkin. Mielestäni näin on helpompi lähestyä lopputulosta, johon ollaan pyrkimässä.”

”Leipomiseen kiinnostukseni heräsi, kun hurahdin leipiin noin viitisen vuotta sitten. Edelleenkään en osaa leipoa sokeripuolella pullaa tai kuivakakkua kummempaa. Sokerileipurin homma tuntuu aivan liian monimutkaiselta ja vaativalta”, Erkki tunnustaa.

Ensi töiksi ranskalaista maalaisleipää

”Sämpylöitä olin joskus aikaisemminkin leiponut, mutta varsinainen ensimmäinen leipä, jonka leivoin oli ranskalainen maalaisleipä Pain de Campagne. Leipä onneksi onnistui, ainakin tuolloin se oli mielestäni täydellinen. Voi olla, että oli vähän ruusunpunaiset lasit päässä, nyt ehkä löytäisin leivästä paljonkin parannettavaa”, Erkki nauraa.

Leipien leipominen on palkitsevaa puuhaa. ”Kun aloitin leipien leipomisen, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka yllättävän monipuolinen leipäkulttuuri voi olla. Suomessa leipä on ehkä totutummin vain leipää. Ainakin minulle leipä oli vain yleensä vaalea leipä, limppu, ruisleipä tai näkkäri. Sitten oli eri muotoisia ja vähän eri koostumuksellisia leipiä.”

”Kun aloitin itse leipien leipomisen, ajauduin vähitellen syvemmälle ja syvemmälle. Aloin ymmärtää, että leipien maailma onkin ihan jotain muuta kuin vain pelkkää leipää. Löysin leipien leipomisen filosofian ja koin tietynlaisen valaistumisen. Aloin ymmärtää, että leipominen on paljon muutakin kuin jauhojen ja veden suurpiirteistä mittailua ja taikinan vaivaamista. Ymmärsin, että leipominen onkin haluttaessa aika tarkkaa puuhaa ja erilaisten vaiheiden ketjureaktio.”

”Olin innosta tolaltani, kun löysin ensimmäistä kertaa taikinoiden formulat. Formula on kaava, jonka avulla voidaan laskea taikinan ainesosien välisiä suhteita. Ymmärsin, että kaikki on laskettavissa etukäteen ja muokkaamalla formulaa voidaan tehdä erilaisia leipiä ja ymmärtää etukäteen mitä ollaan tekemässä.”

”Kiinnostus italialaiseen ruokakulttuuriin tulee yksinkertaisesti siitä, että pidän italialaisen keittiön antimista. Pidän italialaisesta tavasta korostaa raaka-aineita, tuoda maut esiin, pitää asiat simppelinä ja jättää ylimääräinen hienostelu ranskalaisille. Olen myös kiinnostunut historiasta ja siinäkin suhteessa Italia on mielenkiintoinen.

Asiallisen rento leipäblogi

”Blogini noin65g.com on lähtökohtaisesti perinteinen, vain omaksi iloksi aloitettu blogi. Olen ylläpitänyt harrastus- ja välillä vähän bisnesmielessäkin monia sivustoja ja blogeja 2000-luvun alkuvuosista lähtien, joten bloggaaminen oli minulle tuttua puuhaa leipäblogiani aloittaessani”, Erkki kertoo.

Blogin nimi tulee siitä, että 1 desi vehnäjauhoa painaa noin 65 grammaa.

”Tavoitteni on, että blogini on asiallisen rento. Teen edelleen blogia lähinnä itselleni ja toivon samalla, että sellainen ihminen, joka on kiinnostunut leipomaan ehkä vähän perussämpylää kummemman leivän löytää blogini ja saa sieltä inspiraatiota ja ymmärrettäviä reseptejä.”

”Tavoittelen blogissani selkeää ja vähän humoristista ja itseironistakin sävyä. Tiedän, että joidenkin mielestä suhtaudun ehkä leipiin vähän liiallisella pieteetilä ja jotkut saattavat pitää pikkutarkkana hienostelijana, mutta se on myös ihan ok. Toivon, että minua ei oteta väärällä tavalla liian vakavasti, vaikka leipä onkin itselleni tullut vähän vakavaksikin asiaksi.”

”Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut, että laajennan vähitellen blogini sisältöä pelkistä leivistä eteenpäin. En suunnittele kuitenkaan mitään sen suurempaa muutosta, vaan hidasta laajentumista pizzoihin, burgereihin, pitaleipiin ja muihin leipäjohdannaisiin ruokiin.”

”Olen vuoden verran kirjoittanut blogia myös Myllyn Paras -sivustolla. Siellä aihepiirini on hiukan laajemmin italialainen ruokakulttuuri. Trattoria da Erminio -blogin pitäminen on ollut nyt etusijalla, leipäblogin päivittelytahti on ollut tästä johtuen vähän hitaampaa.”

"Kokemuksen ja riman nousun myötä on käynyt myös vähän niin, että lähellekkään kaikki leivät eivät päädy blogiin. Leivon kuitenkin leipiä viikoittain, mutta blogiin asti päätyy nykyään vain osa. Leivässä pitää olla itselle jotain poikkeuksellista, että viitsin kirjoittaa sen blogiini. Haamukirjoittajasta voisi olla tässä suhteessa apua, sillä keittiössä kyllä tapahtuu, mutta näppäimistön edessä ei niin usein", sanoo Erkki.

Ciabattaa, pugliesea ja Ternin maalaisleipää

”Minulla ei ole varsinaisesti mitään leivontasuosikkeja. Tykkään kokeilla kaikenlaista. Viimeisen pari vuotta olen ollut aika vakaasti kallellaan italialaisiin leipiin, sieltä löytyy yllättävän monipuolinen kattaus erilaisia leipiä. Italialaisen leipäkulttuuri on hyvin pitkä ja moninainen. Siihen liittyy monia mielenkiintoisia tarinoita, myyttejä ja historiallisia faktojakin.

”Mieluiten leivon ja syön leipiä, jotka tehdään löysään taikinaan. Eli taikinaas, jossa on korkea hydraatioprosentti. Näissä leivissä on useimmiten rapea paksu kuori ja isoreikäinen kuohkea sisus. Lempileipiäni ovat esimerkiksi ciabatta, pugliese ja Ternin maalaisleipä.”

Hyvää leipää syntyy monella tavalla ja leipiä on monenlaisia.

”Jos puhutaan vehnätaikinaan tehdyistä leivistä niin parempaa leipää saa, kun tekee leivän hitaasti. Jos käytetään taikinaan hiivaa, laitetaan sitä vain tarvittava määrä ja annetaan taikinan kohota hitaasti. Suosittelen myös kokeilemaan taikinan kylmäkohotusta, eli annetaan taikinan kohota hitaasti jääkaapissa.”

”Olen huomannut, että tarkkuudella pääsee pitkälle. Suosittelen ehdottomasti käyttämään ruokamittojen sijaan keittiövaakaa. Käyttämällä grammoja voidaan myös helposti muuttaa taikinan kokoa, sen mukaan kuinka paljon leipiä halutaan leipoa. Taikinaa kannattaa myös tarkkailla vaivauksen aikana. On olennaista miltä taikina tuntuu ja millainen sitko on.”

Virginon aromi miellyttää

”Käytän Virgino-rypsiöljyä ihan perinteiseen tapaan niin ruuanlaittoon kuin leipomiseenkin. Toki oliiviöljyllä on vakaa asema keittiössämme osana italialaisten ruokien laittoa, mutta muuten käytämmekin sitten Virginon rypsiöljyä.”

”On aina ilo avat Virginon rypsiöljypullo, koska sieltä leijailee todella miellyttävä aromi. Ennen Virginoa en ollut havainnut, että rypsiöljyn tuoksu voi olla niin miellyttävä. Se saa myös leipätaikinan tuoksumaan todella hyvältä.”

”Makuöljyjä olen käyttänyt myös monella tavalla. Rosmariiniöljy on oma suosikkini, mutta muitakin tulee käytettyä. Mielestäni makuöljyt soveltuvat erinomaisesti esimerkiksi focacciaan, pizzan päälle ja salaatteihin. Kesällä hyödynsin niitä myös paljon grillauksessa”, Erkki kertoo.

Erkin blogit:
http://noin65g.com
https://www.myllynparas.fi/trattoria-da-erminio

Instagram:
https://www.instagram.com/ebrman/

Erkin reseptit:
Grissini Torinesi – Italialaiset leipätikut
Sitruuna-rosmariinipatongit

Pin It

Fiiliksiä alpeilta

kategoriassa Blogi

Takana on ensimmäiset viisi päivää leiriä Itävallan Ramsaussa. Taivaalta on tullu vettä, lunta ja räntää,…

Sokerittomat banaaniohukaiset

kategoriassa Blogi

Terveelliset banaaniletut on helppo tehdä, ja erinomaisia silloin, kun tekee mieli jotain hyvää – mutta…

Cookies-pikkuleivät Ameriikan malliin

kategoriassa Blogi

Kuppikakkujen ohella toinen USA:n lahja maailmalle on tietysti cookies-pikkuleivät. Olin vaihto-oppilaana Ohiossa, Conneaut-nimisessä pikkukaupungissa 18-vuotiaana,…