Leena Uotila on ehtinyt isoäidin ikään, mutta vetää töissä täysillä.
Arjen ja pyhänkin täyttävät Helsingin Kaupunginteatterin esitykset, harjoitukset, elokuvien ja tv-sarjojen kuvaukset. Perhe, liikunta, hyvä ruoka ja rentoutuminen mökillä Hattulassa auttavat jaksamaan.

Leena Uotilan työpäivä koostuu kahdesta osasta, esitykset ovat enimmäkseen illalla ja harjoitukset päivällä. "Siinä mielessä tämä työ on aika rankkaa, se on tavallaan kuin vuorotyötä. Aamutunnit alkavat klo 11 ja loppuvat klo 15. Silloin, kun lapset olivat pieniä, piti juosta nopeasti kauppaan ja laittamaan ruokaa. Ja sitten illalla taas kuudelta teatterille. Onneksi asun ihan teatterin lähellä Hakaniemessä, viiden minuutin kävelymatkan päässä. Jos on kaksi näytöstä päivässä, niin pystyn käymään niiden välissä kotona. Tulen kotiin ja otan sohvalla semmoiset kymmenen minuutin nokkaunet. Se katkaisee mukavasti päivän. Tuntuu ihan kuin olisi uusi päivä ja silloin se ei tunnu niin raskaalta", Leena kertoilee.

Leenalla on jatkuvasti paljon töitä, hän on mukana elokuvissa ja tv-sarjoissa sekä on tehnyt myös dubbauksia. Hänen tähdittämänsä sarja 'Kiiltokuvia' tulee parhaillaan MTV3:lta. Työkuviot näyttävät hektisiltä jatkossakin. "Nyt kesällä kuvasin 'Eila ja Rampe ja likka' -nimistä elokuvaa, jossa esitän likan poikaystävän äitiä. Leffa tulee ensi-iltaan Tapaninpäivänä. Syyskuussa kuvasin elokuvaa nimeltä 'Nuotin vierestä', se tulee ensi-iltaan syksyllä 2015. Ja sitten on tietenkin teatterilla paljon töitä; tällä hetkellä kaksi näytelmää, 'Vielä ehtii' sekä 'Järki ja tunteet'. Teatteri on se mun päätyö. Mutta sitten kun keikkoja tulee, niin niitäkin kyllä otan mielelläni", Leena hymyilee.

"Näytteleminen on minun juttuni. Olen välillä miettinyt, että enhän mä mitään muuta osaakaan. Kielistä olen aina tykännyt. Olen myös aina tykännyt autolla ajamisesta. Olen joskus huvitellut ajatuksella, että voisin olla taksikuski. Pari vuotta sitten olin Kemijärvellä tekemässä sarjaa 'Taivaan tulet' ja kerroin taksikuskille, joka tuli minut hakemaan, että minäkin voisin olla taksikuski. Mutta sitten kuljettaja alkoi kertoa minulle, mitä kaikkea hän on taksikuskina joutunut tekemään. Niin ajattelin, että en minä kuitenkaan sitäkään haluaisi tehdä. Ei sekään mikään helppo työ ole. Täytyy odotella kyytejä ja palella siinä autossa, kun ei voi pitää autoa käynnissäkään!"

Joogaa, pilatesta, uintia ja vesijuoksua

Työn vastapainoksi Leena liikkuu monipuolisesti "Helsingin Kaupunginteatteri järjestää aika monipuolisesti työntekijöille liikuntamahdollisuuksia, pilatesta ja tanssitunteja. Itse harrastan lähinnä joogaa ja pilatesta sekä uin ja vesijuoksen."
"Tykkään lukemisesta. Yritän aina lukea vapaa-aikana. Yleensä luen sängyssä ennen nukkumaan menoa ja joskus nukahdan kesken kaiken ja sitten täytyy seuraavana päivänä tarkastaa, että mitä tuli luettua. Näin se lukeminen on aika hidasta... Sitten meillä on Tyrvännössä (entinen Tyrväntö, nykyään se on vissiin Hattula) kesämökki, jossa tulee varsinkin kesällä oltua paljon."

Leena kertoo, että kun tulee ikää, alkaa kaupungin melu väsyttää yhä enemmän. "Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämpi on hiljaisuus ja rauha. Maalla mökillä on myös se mahtavaa puoli, että ulos pääsee heti ja pystyy nauttimaan tietystä vapaudesta. Kaupungissa ovesta ulos mennessä mukana on aina joku pieni varauksellisuus. Vaikka muuten olet ihan rento, täytyy kuitenkin skarpata. Maalla voi vaikka mennä aamupaidassa pihalle."

Leena Uotila on myös mummi. "Se on kyllä todella mukavaa. Täytyy yrittää mahdollisimman paljon tavata lastenlapsia. On kiva auttaa viemään heitä vaikkapa harrastuksiin."

Syöminen on taitolaji

Liikunnan lisäksi hyvä ruoka auttaa jaksamaan. "Onhan sillä merkitystä, mitä syö. Ja ylipäätänsä koko syöminen on taitolaji. Se on vähän niin kuin urheilijoillakin - Milloin on oikea aika syödä? Ei voi syödä juuri ennen näytöstä, silloin on vatsa liian täynnä. Eikä voi syödä liian aikaisin, koska silloin kerkeää tulla nälkä jo näytöksen aikana. Täytyy ajoittaa tarkkaan, milloin ja mitä syö, jotta saa tarpeeksi energiaa", Leena tuumii.

Perheessä käytetään aika paljon suomalaista rypsiöljyä paistamiseen ja muuhun ruuanlaittoon. Etenkin Leenan mies vannoo terveellisen rypsiöljyn nimeen. "Kylmäpuristettua rypsiöljyä olemme käyttäneet muun muassa salaatinkastikkeena."

"Jossain vaiheessa, kun lapset olivat pieniä, tuli semmoinen olo, että nyt en jaksaisi yhtään laittaa mitään ruokaa. Kun sitä piti tehdä jatkuvasti. Mutta nyt kun on lastenlapsia, on taas kivaa laittaa ruokaa. Vaikka he tykkäävätkin vain makaronilaatikosta, niin onhan sitäkin ihan kiva kokata!"

Leipomisessa Leenaa innostavat eniten täytekakut. "Ensimmäisen täytekakun tein mun pojan kanssa yhdessä, kun hän täytti 18. Nyt hän on jo yli 30 ja hänellä on omia lapsia. Nyt olen joutunut tekemään enemmänkin kakkuja lasten syntymäpäiville. Siitä on tullut varsinainen haaste! Edellisenä vuonna tein pojanpojalle, joka täytti silloin kuusi vuotta, sellaisen kakun, joka on niin kuin jalkapallokenttä, jossa on pelaajat ja maalit. Onneksi koristeet oli valmiiksi ostettu", Leena nauraa.

Perheen kanssa kokataan muutenkin yhdessä. "Välillä poikani, joka on todella hyvä ruuanlaittaja, kokkaa meille. Hän etsii netistä ohjeita ja kokeilee erilaisia ruokia. Hänellä on laaja tuttavapiiri, johon kuuluu myös maahanmuuttajia, heiltä hän on saanut todella maukkaita reseptejä. Tai sitten kaikki kokoontuvat meille syömään. Tyttärenikin on laittanut meille ruokaa", Leena tunnustaa.